keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Uutta terassilla


Yhtä vaihtelevaa kuin tämän päivän kuvaussää, taitaa olla juhannuksenkin ilma.




Tarkoitus oli ottaa muutama kuva meidän uudistuneesta terassista ja sen jälkeen istua hetki auringonpaisteessa selaillen uusia lehtiä. Lopputulos: istumisen sijaan juoksin tuiverruksessa lentoon lähteneiden lehtien perässä ja vaihtelin maljakoiden paikkoja etteivät kaatuisi yht'äkkiä nousseen myrskytuulen mukana. Kuviakaan en saanut kuin pari.




Aiemmin yläterassilla oli ruokapöytä tuoleineen, mutta ne saivat siirron alas. Tilalle tuli uusi Bauhausista löydetty polyrottinkinen sohvaryhmä, joka koostuu toisiinsa liitettävistä moduleista. Me kokosimme paloista kulmasohvan ja jätimme yhden palan irralleen nojatuoliksi. Vaikka en olekaan valmiiden settien ylin ystävä, tämä paketti oli mielestäni ihan näppärä. Yksi osa on nimittäin rahi, joka pehmusteen poisotettaessa paljastuu (yllättäen :)) pöydäksi. Pöydän lasi on jollain imukuppisysteemeillä kiinni, eikä liiku mihinkään vaikka tyynyä sen päällä liikuttelee. Monikäyttöistä. Valmiin setin ilmettä saa kivasti häivytettyä työntämällä rahin divaanityyppisesti kiinni sohvaan, tuomalla pöydäksi vaikka betonijakkarat ja ottamalla rottinkituolin mukaan jengiin. Ilme säilyy kuitenkin yhtenäisenä samankaltaisen värimaailman ansiosta.




Terassin uusi ilme on mielestäni onnistunut ja viihtyisä. Mikään ei ole ihanampaa kuin kellahtaa pehmeiden tyynyjen väliin ja katsella taivaalla leijailevia pilviä. Siis jos sellaisia ilmoja joskus olisi. Tykkään tosi paljon myös näkymästä mikä nyt avautuu olohuoneeseen. Nyt terassin fiilis on sama kuin sisälläkin.

Muuten, ne parvekelaatikot joista aiemmin kirjoittelin (niihin istutettujen murattien kasvua odotellaan edelleen..), löysin Biltemasta. Kannattaa siis hengailla miehen mukana ostoksilla. Materiaali on mustaa sinkittyä peltiä ja hinta tosi edullinen, taisi olla 8 e/laatikko.




Lyhyestä virsi kaunis; lehdet kainaloon ja takaisin sisään. Tosin tällä hetkellä ilma näyttää taas ihanalta, ihan kuin tuulikin olisi vähän laantunut. Saas nähdä saadaanko vielä lunta.

Ilmoista huolimatta suloisen ihanaa juhannusta, lämmittäviä ajatuksia ja untuvatakkeja!



sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Sateen jälkeen


Tänään nautin kauniista kesäpäivästä viime päivien sateiden jälkeen ja kävelin pihalla tutkimassa tiluksiani. Ihan hillitöntä mitä vauhtia kaikki kasvaa! Siis kaikki muu, paitsi se toinen puoli nurmikosta mistä olen jo aiemmin valitellut. Kohta näette itsekin.




Mutta tästä kulmauksessa olevasta pengerretystä kukkapenkistäni alkaa muotoutua jo aika kiva. Penkki on kahdessa tasossa ja ylempi osa alkaa olla jo melkein valmis. Tuijien ympäriltä löytyy vuorimänty ja seppelvarpuja. Kivien reunuksella kasvaa harmaa-ajuruohoa ja hopeahärkkiä, jotka sitten jossain vaiheessa ihanasti ryöppyävät kivien yli. Seppelvarvutkin saisivat pian tuosta tuuhentua; niin, ettei maata enää näy. Vaikka ovathan ne niin jo tehneetkin, ostohetkellä ne olivat pieniä kaljuja risuja.





Alemmas olen istuttanut vasta tyttären belliksen (näitä ajattelin hakea tähän rinnalle vielä muutaman lisää ja siirtää ne kaikki toiseen paikkaan vierekkäin - tykkään että samoja kukkia löytyy useampi kuin vain yksi), sen vierelle muutaman valkoisen ketoneilikan ja valkoista patjarikkoa. Patjarikkoa ajattelin hankkia vielä lisää ja istuttaa sen taakse muutaman korkeamman kasvin. Toisaalta en haluaisi hankkia hirveän montaa eri lajia, pelkään jotenkin että ilmeestä tulee liian rauhaton. En tiedä miksi ajattelen näin, vaikka värimaailma onkin vain vihreää, valkoista ja vaaleanpunaista.




Ja tässä näkyy sitä surkeaa nurmikkoa, joka ei vain meinaa kasvaa. Pitää varmaan taas hakea uusi pussi siemeniä ja uutta multaa, ja yrittää kylvää uudelleen nuo kaljut kohdat. Kuvassa laikukkaan nurmen lisäksi syyshortensia, kevätkaihonkukkaa, jo valtavasti viime vuodesta kasvanut rautatammi ja pihajasmike. Ja tietysti Hedda palloineen :)

Alemmassa kuvassa se paremmin voiva alue nurmikosta. On kyllä ihmeellistä tämä puutarhanhoito...




Aidan viereltä löytyy kevätkaihonkukan lisäksi taponlehteä. Sen takana kasvavat hienosti punatähkät, jotka nimestään huolimatta tulevat olemaan vaaleanpunaisia.




Toisella puolella löytyy kangasajuruohoa, joka rehottaa melkein jo liiankin villinä.




Länsipuolella olemme pikkuhiljaa aloitelleet kallioiden esiin kaivamista. Kallion päälle (onneksi yhteen kohtaan vain) kipattiin hiekkamaata, jota joskus tarvittiin johonkin, mutta enää ei tosiaankaan mihinkään. Ihan järkyttävä urakka poisviennissä tulee olemaan, kottikärryillä kun hiekkaa joudutaan tuosta paikasta pois kuskaamaan.

Alaterassin ja kallion väliin ei ole tarkoitus jättää paljoa tilaa. Niihin kallionkoloihin joihin saakka terassi ei ulotu, istutetaan jotain simppeleitä heinätyyppisiä juttuja. Muutaman istutuksen teinkin jo tuolle puolelle; istutin pohjattomiin ruukkuihin elefanttiheinää (kuvassa vasemmalla) ja japaninsaraa. Varsinkin elefanttiheinälle suositellaan tuollaista istutustapaa, muuten se saattaa levitä liian laajalle.





Tänä vuonna olen pysytellyt tiukemmalla linjalla kesäkukkien suhteen enkä ole hankkinut niitä ihan valtavia määriä. 

Isossa ruukussa kasvaa hirssiä ja valkoinen marketta…




pienemmissä ruukuissa valkoisia pelargoneja...




ja Tine K:n ruukussa laventelia. Parvekelaatikoihin istutin pelkkää murattia, ajatuksena pariisilaiset ryöppyävät murattiseinämät. No, nämä mun eivät ihan vielä näytä siltä… Kuvankin niistä unohdin ottaa, mutta ensi kerralla. Jos olisivat vaikka vähän kasvaneet siihen mennessä.




Pihalla raataminen on näköjään loputonta, mutta kivaa! Olisi vaan parempia pihailmoja, niin mikäs se olisi puuhaillessa. Hienoa alkavaa viikkoa!


sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Syreenejä ja arvonnan voittaja





Maljakossa ensimmäistä kertaa kukkia omalta pihalta. Ihania, mahtavasti tuoksuvia valkoisia syreenejä (sireenejä?). Vähän jo varisevia ja paikoin kuivuneita, kukinta alkaa selvästi olla jo ohi. En kyllä ymmärrä miksi nämä ihanuudet kukkivat vain niin pienen hetken?





Pihan muut syreenit eivät vielä kukikaan, ainoastaan tämä yksi viidestä. Mutta ehkä toivoa vielä on; meidän kirsikkapuukin kukkii näköjään kolmessa osassa (samoin se sai muuten lehtensäkin: ensin vasemmalle, sitten keskelle ja lopuksi oikean puolen oksiin. Tosi outoa. Onneksi puu ei ollut ainakaan paleltunut - sitä pelästyin ekaksi.). Ehkä ne muutkin syreenit vielä innostuvat kukkimaan ja saan lisää leikkokukkia sisälle.





Mutta hei, nyt illy ja Modo-arvonnan voittajaan. Olitte kirjoittaneet aivan ihania juttuja kahvinnauttimistavoistanne - kommenttejanne oli tosi hauska lukea!

Tällä kertaa arvottavana oli yksi palkinto ja sen voitti - kolmen pienen virallisen valvojan pitäessä silmällä toimenpidettä - La Petite Princesse! Onneksi olkoon! Meilaathan minulle osoitteesi, niin saamme palkinnon sinulle.





Kiitos kaikille osallistumisesta arvontaan ja suloisen tuoksuvaa kesäkuista viikkoa!