tiistai 8. heinäkuuta 2014

Puutarhan ihmeitä


Onni on oma piha! Keskeneräinen, epätäydellinen - turhauttavakin, mutta silti niin ihana. 



Pihajasmike, taustalla laakakatajaa ja vuorimäntyjä


Tuija, kukintansa jo lopettanut lumipalloheisi, loistosalviaa


Pikkujasmikkeet, taustalla syyshortensioita


Ketoneilikoita ja hopeahärkkiä


Nurmikko, se äsken kylvetty, vihertää jo, jasmiinit kukkivat, gladiolukset puskevat esiin kukkapenkistä. Ja tämänhetkinen suuri ylpeydenaiheeni: juurakoista muutamia viikkoja sitten istuttamani Sarah Bernhard-pionit, oikeaoppisesti kohopenkkiin istutetut, muutaman sentin multakerros päällään (kyllä, olen opiskellut!) nousevat nekin silmissä. Vielä pari viikkoa sitten kyselin työkavereiltani tietäisikö kukaan kuinka nopeasti ne alkavat kasvaa. Eivät tienneet, enkä netistäkään löytänyt mitään tuohon kasvunopeuteen liittyvää, joten oletin ehkä ensi kesänä jotain alkavan tapahtua. Mikä ylläri! Nyt jännitetään jo ensi kesää, kukkivatkohan ne jo silloin




Sarah Bernhardt -pionintaimet


Takana punatähkät, edessään taponlehtiä, vierellä syyshortensia


Keskikesällä tuoksut, kukat, vihreys ja kaikki on jotenkin vaan niin suurta. Jos alkukesällä uuden vihreyden edessä tuntuu henki salpautuvan ihmetyksestä, tapahtuu se sama nytkin. Illat puutarhassa ovat jotenkin erityisen taianomaisia. Varjojen pidetessä tuoksut tuntuvan voimistuvan ja värisävyt muuttuvat intensiivisemmiksi. Uusia ideoita ja suunnitelmia putkahtaa mieleen toinen toisensa perään ja se varmaan homman juju onkin; valmis lopputulos - jos sellaista puutarhan rakentamisessa edes on - häämöttää jossain vuosien, vuosikymmenien päässä,  joten täytyy nauttia matkasta.



Kangasajuruoho (vai oliko tämä se harmaa-ajuruoho?)


Syyshortensia on täynnä nuppuja


Rautatammi näyttää viihtyvän, ainakin se kasvaa!

Heleän hienoa heinäkuuta!


6 kommenttia:

  1. Kiva seurata sun pihajuttuja. Mulla pioni kukki maahan istutuksesta seuraavana vuonna (sama lajike), olin yllättynyt ja valmistatunut odottamaan pidempään. Sarah Bernhardt on upea, mutta ehkä vähän harmittaa, koska siinä on niin painavat kukat, että tukienkin kanssa riippuvat alaspäin. Olisi ehkä pitänyt ottaa jotain vähemmän kerroksellista pionia. Mutta on se silti ihana, kun saa upeita pioneja omalta pihalta :).
    Meillä alkaa piha olemaan niin valmis, ettei siellä voi oikein enää muuta tehdä kuin nyppiä rikkaruohoja. No onneksi tykkäään siitäkin, mutta oli se istuttaminen ja uusien kasvien laittaminen kivaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Hanna! Ihanaa, te olette jo kokonaan pihasta nauttimisvaiheessa! Rikkaruohojen nyppiminen (pieneltä alalta) on munkin mielestä ihan ok, jotenkin meditatiivistä :)

      Mun yhdelle Sarah Bernhardtille kävi köpelösti näissä rankkasateissa, se raukka ei kestänyt. Kaksi kaveriaan kasvavat kyllä, täytyy ostaa nyt niiden kaveriksi uusi taimi. Painavahan toi lajike kyllä on, mutta niin upea. Kiva kuulla että se kukkii noin nopeasti, oiskohan mullakin jo ensi kesänä omia pioneja maljakossa? :) Ihanaa alkavaa syksyä!

      Poista
  2. Hieno piha. Ollaan itse laittamassa meidän kuntoon. Kysyisin onko pelti muurin päällä mittatilauksella tehty? Itse olen miettinyt laittaa puuta muurin päälle, mutta en tiedä onko hyvä idea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Jessica! Meidän pelti on mittatilauksella tehty. Miksei puukin (kestopuu, tms.) voisi myös toimia muurin päällä, hyvä idea mun mielestä! Hienoa alkavaa syksyä! :)

      Poista
  3. Hiieno piha :) Miten te olette tehneet tuon valkoisen muurin? Oletteko tehneet harkoista tsm ja millä te olette se pinnoittaneet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia! :) Valkoinen muuri on muurattu harkoista ja rapattu samalla rappausaineella kuin muukin talo.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos!