sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Puutarhamatkailua


Marketanpuisto



Mies luki lehdestä ääneen jonkun seniorimatkatoimiston ilmoituksen "Lähde mukaan kiehtovalle kartanopuutarhakierrokselle" ja sanoi tämän sopivan mulle kuin nenä päähän. No, tosiaankin sopii! Kostoksi kaappasin naureskelijan mukaani ja lähdimme katselemaan puutarhoja yhdessä. Ei tosin seniorien matkassa, vaan ihan omin päin.





Eikä tässä ihan pelkästään virkistys ollut mielessä, vaan oli meillä agendakin: etsiä mahdollisimman paljon muuritoteutuksia.

Ensimmäinen retkikohde oli Marketanpuisto Espoossa, joka on Suomen suurin piharakentamisen näyttelypuisto. Puistossa on esillä paljon erilaisista betoni- ja luonnonkivistä toteutettuja muureja ja kiveyksiä. Hienoja istutuksiakin toki. Miljöö on upea vanhoine suurine puineen.









Kohta saimme niskaamme valtaisan kesäsateen ja jouduimme lopettamaan kierroksen lyhyeen. Puiston kauneus ei sateesta kärsinyt, päinvastoin. Maisema hehkui vihreänä.





Ehdittiin me vähän hyppiä trampoliinillakin ennen lähtöä. Tuollaisen trampan/hyppyalustan mä kelpuuttaisin kotiinkin. Mistäköhän tällaisia saa?





Seuraava retkikohde oli Mikkelipuisto - yllättäen - Mikkelissä. Savossa vietettyyn juhannukseen pystyi hienosti yhdistämään puistovierailunkin, kätevää. Kyseessä on samantyyppinen mallipuisto kuin Marketanpuistokin, mutta paljon uudempi. Osittain puisto on vasta rakenteilla.






Kaunis paanuseinä vei ajatukset Hamptoniin...







Löytyi niitä kiveyksiä sekä muureja roppakaupalla täältäkin, mutta olimme nähneet vastaavat jo Marketanpuistossa. Päätimme vaihtaa kohdetta Kiehtovan kartanokierroksen tyyliin ja päädyimme Kenkäveron vanhaan pappilaan.




Se olikin mielettömän hurmaava paikka. Tällainen vanhempi rouva oli aivan tohkeissaan: valtavasti eri värisiä pioneja, kymmenittäin kaikenlaisia ei-tuntemiani perennoja, iso yrttipuutarha, vanhoja omenapuita...

Päivä oli kuuma ja kaunis ja paikka täydellinen leppoisalle kauneustankkauskävelylle. 





Pihapiiristä löytyi kauppaa, designmyymälää (siellä en kyllä käynyt, kun mukana ollut kuopus ryhtyi mankumaan käsityökaupassa näkemiensä pehmohaukien (joo, luit oikein) perään), herkkukauppaa ja leipomoa. Kaikki herkkukaupan tuotteet oli muuten pakattu kauniisiin, valkoisiin Kenkäveron omiin  pakkauksiin. Harmi vain, että monet olivat aika ronskisti hinnoiteltuja, niinkuin ne tällaisissa paikoissa usein ovat.






Tässä sitten vastaus, mihin sitä inspiraatiota oikein haettiin. Mun kukkapenkkini nousee! Ihan Kenkäveron tyyppisistä istutuksista mun on varmaan turha haaveilla, mutta eihän sitä tiedä mikä viherpeukalo mussa vielä piileekään. Ainakin mulla on pian penkki!





Toivottavasti teidän juhannukset ja pyhät ovat menneet hienosti. Mun pitäisi taas orientoitua arkeen ja valmistautua vikaan työviikkoon ennen lomaa. Lomailetteko te kaikki muut jo?

Huimaa sunnuntaita!

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Some kind of blue


Kaikki alkoi vahingosta.

Hortensiasta, jonka piti olla valkoinen. 




Kukkaa seurasi lisää kukkia. 





Sitten löysin Stockan alesta pitkään etsimäni oikean vaaleansiniset lakanat. Ihanan tuntuista egyptin puuvillaa.





Lakanoista innostuneena kaivoin kaapista vanhat koboltinsiniset lasipurkkini (joo myönnetään, tässä kohtaa meni jo aika överiksi :)) ja kannoin ne asetelmaikkunalaudalleni.





Pienet pilkut sinistä näyttävät yllättäen aika ihanalta. Ja niin kesäiseltä.

Rentoa lauantai-iltaa!


sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Sunday snapshots

Kesä, ihaninta.





Koiranputkia, niin kauniita. Ekat lupiinitkin poimin tänään.




Maailman kauneimpia ovat kuitenkin pionit. Nappasin niistä muutaman kuvan...





... ja vielä muutaman.






Terassilla laventelit tuoksuvat ihanasti, mutta lupauksista huolimatta perhosia ei ole vielä näkynyt.




Yrtit kasvavat jo valtavina, eivätkä välitä talven aikana haperoituneesta ruukustaankaan.




Eikä mikään maistu juuri nyt niin hyvältä kuin grillissä valmistetut bruschettat - munakoisoa, kesäkurpitsaa, herkkusieniä, tomaattia, mozzarellaa...




Loppuun täytyy vielä vilauttaa meidän ihanaa ihanaa vaahteraa, jonka joku ehkä ehtikin jo FB:sta bongata. Sidoin sen kiinni tukikeppiin keittiöpyyhkeestä revityillä suikaleilla. Aika söpöä, eikös :)





Nyt vielä pyykinripustushommiin. Ekaksi (ja tokaksi ja ehkä muutaman kerran vielä ennen nukkumaanmenoa..) on ihan pakko vilkaista pihalle miltä vaahtera näyttää. Ihan vähän vain olen innoissani!

Ihanaa alkavaa viikkoa.