sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Pihalla

Syyskuun puoliväli ja ilma on tällainen! Ihanaa, tykkään tykkään.



Pihatöiden suhteen kausi vain jatkuu ja jatkuu. Mikä hyvä onkin, koska hommia riittää. Jotkut osallistuvat töihin tarkkailemalla ja tarvittaessa ilmoittamalla heti pihaa lähestyvistä epäilyttävistä henkilöistä :) 

Eteläpuolen piha alkaa olla jo lähes kuosissaan - paitsi että keksin koko ajan siihenkin lisää toteutettavaa ja laitettavaa; alkavan puutarhuriuden merkkikö? Muut puolet pihasta ovat vielä suht. luonnontilaiset, samoin kiveykset pihateiden osalta ovat vielä laittamatta.




Pihassamme on pengerryksiä ja muurikivien rajaamia alueita monessa kohdassa. Ylemmässä kuvassa näkyy piha-aidan viereen jäävä vieraspaikka, joka on rajattu itse pihasta HB-Betonin isoilla mustilla (vaikka väri oikeasti onkin tummanharmaa) vallikivillä.

Kivien toinen puoli on röpelöinen, toinen sileä. Vallikivet on helppo vain asentaa paikoilleen, mitään valua ei välttämättä tarvita. Me katsotaan talven yli miten kivet asettuvat ja pysyvät paikoillaan, ja sitten tarvittaessa ensi keväänä valetaan.






Istutuksina tällä puolella ovat pihaa pihatiestä rajaavat idänvirpiangervot. Niiden vieressä kasvaa kirsikkapuu Fanal. Taaempana näkyy valkoisia syreenejä, metsävaahtera, pikkujasmikkeita ja syyshortensioita. Niiden takana on vielä kovin pieni pihajasmike. 

Jasmikkeen edestä löytyy rautatammi (kuvassa taaimpana), joka on alunperin matkannut meidän fafan taskussa Hollannista Suomeen. Maalla se on kasvanut tammenterhosta vajaat parimetriseksi ja nyt jatkaa kasvuaan meidän pihalla. Katsotaan mitä siitä tulee, vielä puu on kovin hentoinen. Rautatammen pitäisi olla ikivihreä puu, ja käsitykseni mukaan se on sama asia kuin misteli. Ehkä me joku joulu saadaan omasta puusta pieni mistelinoksa oven ylle kiinnitettäväksi...


Syyshortensia, takana pikkujasmikkeet

Pihajasmike



Pihajasmikkeen takaa alkaa parhaillaan työn alla oleva alue, johon olen jo istuttanut muutaman kääpiövuorimännyn ja laakakatajan. Näiden taakse nurkkaan tulee parissa tasossa oleva pengerrys, johon istutan ylimmäksi ainakin havuja ja mongolianvaahteran. Ja kivikkokasvejakin.




Nurmikon istutimme siemenestä ja pääosin se kasvaakin  hienosti. Koko pihan alueella tilanne ei ole kuitenkaan ihan sama, ylemmästä kuvasta se näkyy hyvin. 

Nurmikko kylvettiin kahdessa osassa, takana näkyvä alue ekaksi. Mutta tämä murheenkryynialuekin on tässä jo itänyt monta viikkoa eikä vain näytä kasvavan. Paikka on toki paahteinen ja nurtsi varmasti osittain kärsinyt kuivuudestakin, vaikka sitä kyllä kastellaan. Tai sitten multaa on tässä kohdassa liian vähän?

Täytyy seurata vielä hetki tilannetta ja jos kasvu ei ala tuosta parantua, on multaa varmaan lisättävä ja kylvettävä uudelleen.


Pihapolkuna Kekkilän Askelkivi-laattoja

Varsinaiset kukkapenkit ovat vielä kesken, niiden suunnittelun jätän talvipuhteiksi. Muurin reunassa olevalle kapealle alueelle olen kuitenkin jo istuttanut maanpeitekasveja, joiden on sitten tarkoitus jossain vaiheessa ryöpytä ihanasti muurin päälle. Ylimpänä valkoista sammalleimua, sen alla valkoista peittokurjenpolvea ja kartiovalkokuusen ympärillä kaukasian pitkäpalkoa, valkoista sekin. Ihan ylimpänä kuvassa on lumipalloheisi (ja tämän vierestä alkaa sitten se idänvirpiangervoaidanne).




Muutamia tenkkapoo-tilanteitakin on tullut jo eteen, kuten oudot, joka yö sinnikkäästi nousevat sienet syreenien vieressä (joku syksyjuttu toivottavasti?) ja tämä nurmikon osittainen kasvamattomuus. Ja tuon kartiovalkokuusen latvan neulaset näyttävät ihmeen kuivilta ja ruskeilta... Kastelenko liikaa vai liian vähän? Kaikkia vinkkejä otetaan ilolla vastaan!

Pihan laittaminen on kyllä ihanaa, en olisi aiemmin uskonut että tykkään tästä näin paljon. Ja kai sitä tehdessä oppii, hope so :)

Mahtia sunnuntaita!


6 kommenttia:

  1. Pakko oli Indidaysin sivuilta poiketa blogiisi, kun katse kiinnittyi kuvassa olevaan ihanaan kettuterrieriin. Saman rotuinen on meilläkin.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kettis teilläkin, ja sileäkarvainenkin vielä? Hauska juttu, niitä ei ihan hirveän paljon näe. Meidän on mäntsäläläista sukujuurta :)

      Poista
    2. Sileäkarvainen eli sitä karvaa on aina ja kaikkialla.;) Ihana, eloisa rotu. Meille ensimmäinen tuli Vantaalta, ja astutuspalkkiona toinen. Ilonamme ei enää valitettavasti ole kuin tämä jälkeläinen. Vanha herra täyttää marraskuussa täydet 10. Kuvablogini puolelta löytyy kuva: http://thelandofthousandlakes.blogspot.fi/2013/04/my-own-bunny-oma-pupuseni.html

      Poista
    3. Voi mikä söpöläinen teidän Rymy!! Ihana! :) Meidän vanha rouva (eli Hedda, jonka mukaan blogikin on nimetty) täytti jo elokuussa hänkin 10. Ikää ei kyllä muusta huomaa kuin jokunen vuosi sitten harmaantuneesta kuonosta. Rotu on kyllä aivan ihana. Luonnetta löytyy, mutta samalla tyyppi on niin hellä ja liikuttava. Ja lapsia se rakastaa. Ja kissoja ja vadelmia. :) Karvaa riittää meidänkin huushollissa, imuri kädessä saa kulkea..
      Mutta olipa hauskaa löytää rotukaveri täältä. Isot synttärionnittelut Rymylle jo etukäteen!

      Poista
  2. Mukavan näköinen puutarha teille tulossa. En ole aiemmin kuullutkaan tuosta rautatammesta, erikoista jos lehdet tosiaan pysyvät puussa talvellakin. Muuten teillä tuntuisi olevan aika lailla samoja kasvivalintoja, mitä meidänkin tulevassa puutarhassa. Millaisessa paikassa teidän fanal kasvaa? Suunnittelen istuttavani kaksi kirsikkapuuta tulevaan puutarhaani, mutta mietityttää onko paikka tarpeeksi valoisa kirsikoille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari :) En ollut minäkään kuullut rautatammesta ennenkuin saatiin tämä meidän puu. Lehdet siinä on tosiaan vähän sellaiset paksuhkot ja nahkeat, vaikuttavat siltä että voisivatkin pysyä puussa talven yli. Katsotaan :)

      Meidän puutarhoista tulee sitten (joskus :)) samantyyppiset :) Kasvivalintojen osalta halusin rehevää, tuoksuvia (valkoisia) kukkia, nurmikkoa lasten leikeille, jne. Meidän kirsikkapuun paikka on kyllä tosi valoisa, siihen paistaa aikaisesta aamusta melkein auringonlaskuun saakka. Mutta luulisi että vähän vähempikin valoisuus riittäisi?

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos!