keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Viiniä lahjaksi




Olen ollut tänään joulutunnelmissa. Lahjoja olen miettinyt jo tovin (siitä lähtien, kun ensimmäiset lelukatalogit ilmestyivät postilaatikkoihin), mutta ostoksille en ole vielä lähtenyt.

Aikuisille tykkään antaa useimmiten ruoka- tai viinilahjoja. Jos ei ihan varmasti tiedä mitä toinen toivoo tai mitä häneltä puuttuu (kaikilla kun sitä tavaraa tuppaa olemaan jo ennestään...), on esimerkiksi laadukas viini aina varma ja turvallinen valinta.

Lahjaviinin 'somistamiseen' käytän aikaa, näin lahjasta tulee vielä henkilökohtaisempi. Kiepautan ympärille kaunista nauhaa, johon sidon vaikkapa kanelitangon ja kuusenkoristeen... tai pakkaan pullon kauniiseen pakkaukseen ja kirjoitan mukaan kortin.




Pernod Ricard Finland lähetti minulle Jacob's Creekin Shiraz Cabernet'ta, pakattuna Paola Suhosen suunnittelemaan kankaiseen lahjapussukkaan. Pussin mukana tulee kortti, jossa on monta vastaanottajakenttää. Ideana onkin laittaa lahjapussukka - ja hyvä mieli - kiertämään, kortista on sitten hauska lukea keitä kaikkia pussukka sisältöineen on jo ilahduttanut.

Mukana on toki myös kierrätysaspekti, ajattele vain aattoillan käytettyjen lahjapaperien vuorta...




Minä pikkujoululahjoitan tämän viinin pussukoineen ja kortteineen rakkaalle ystävälle, jolla on takanaan kiireinen syksy töiden ja kahden pienen lapsen kanssa. Toivottavasti viimeistään joulunpyhinä hänellä on aikaa istua alas, ja vain olla ja nautiskella.




Lahjapussukkaa on saatavilla rajoitettu erä. Voit löytää omasi Jacob's Creek Shiraz Cabernet -jouluviinin yltä Alkosta huomisesta 14.11. alkaen. Juomavinkin sivuilla voit myös äänestää kauneinta lahjapakkausta, kisassa on tottakai mukana myös tämä Paola Suhosen suunnittelema pussukka.

Niin, ja se viini. Viinistä Viiniin 2014 luonnehtii viinin olevan "nuorekas ja kypsän marjainen" ja jatkaa: "Hieman mausteinen tuoksu. Keskitäyteläinen maku seuraa tuoksun kypsän marjaisia ja mausteisia vivahteita. Laadukas ja hyvin tehty viini."

Hauskaa pikkujouluaikaa!


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kylpyhuoneessa




Tänään sain ihanan sähköpostin. Kerttuli kyseli meidän kylpyhuoneesta, sen suihkuseinämästä ja  lattialaatoista. Minä ilahduin yhteydenotosta, vastasin hänelle ja inspiroiduin tuon viestin ansiosta kirjoittamaan blogiinkin - samaisesta kylppäristä. Vähän nolostuinkin samalla, kun taas huomasin ja tajusin miten usein käytte täällä lukemassa vaikka kirjoittelen ihan järkyttävän satunnaisesti ja harvoin. Tämä syksy on taas ollut tosi kiireinen, mutta löysinhän ennenkin kiireestä huolimatta aikaa myös blogille. Ehkä en vaan ole keksinyt mitään kirjoitettavaa ja sain Kerttulin sähköpostista itselleni aiheen ja kimmokkeen. Kiitos siis Kerttuli ja kiitos muutkin ihanat, jotka jaksatte käydä täällä katsomassa vaikka postaustahti onkin tosi, tosi epämääräinen. :)

Asiasta kylppäriin siis. Mitään uutta yläkerran kylpyhuoneessa ei ole tapahtunut, mutta katsotaan tarkemmin miltä siellä näyttääkään.





Kahden laatikon allaskaluste on Bauhausilta, hana on hansgrohen Talis. Seinissä on mattavalkoista 30x60 -laattaa ja lattiassa harmaata, kivimäistä ABL-laattojen mosaiikkia. 

WC-istuin on Duravitin seinämalli. Istuimen koteloinnin yläpuolella on seinän levyinen kaakeloitu hyllytaso.





Tilassa on myös suihku, joka on erotettu muusta kylpyhuoneesta muuratulla seinämällä. Halusimme suihkun jäävän ovelta katsoen piiloon, koska olohuoneen läheisyydestä johtuen kylppäri on samalla myös vieras-wc.

Suihkunurkkauksen muurausvaiheessa seinään jätettiin kolo, joka laatoitettiin toiselta puolelta umpeen. Näin saatiin kätevä hylly shampoille ym. puteleille. Käytössä olleella objektiivillani en saanut suihkunurkkauksesta oikein mitään järkevää kuvaa.. :) 





Rättipatteri (sille on varmaan olemassa joku kauniimpikin nimi?) on RejDesignin. Seinälaatta takana on hieman murtunut yhdestä patterin kiinnityskohdasta, mutta kohdan saa kätevästi naamioitua piiloon pyyhkeillä. Nämä ihanat ovat TineK:n ja Nougatista.


























Riemunkirjavia hammasharjoja säilytetään TineK:n pikkuisissa keraamisissa ruukuissa...




... ja veskipaprurullia H&M Homen mustassa juuttikorissa. 

Kylpyhuone on ilmeeltään ajaton ja klassinen ja miellyttää meitä varmasti vielä vuosienkin kuluttua. Eri värisillä tekstiileillä sinne saa luotua hyvinkin erilaisen ilmeen, vaikka yleisimmin väriskaala siellä(kin) noudattelee linjaa valko-harmaa-musta. Joskohan muuten ensi kerralla vilauttaisin teille kylppäriä alakerrassa... 

Mutta nyt jakso Solsidania ja sitten valmistautumaan uuteen viikkoon. Ihanaa isänpäiväniltaa!



sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Ikea Norden tuunattuna





Sähköpostiin on pompahtanut muutaman kerran kysymyksiä meidän ruokapöydästä ja blogin statistiikasta huomaan että Villa Heddan ruokapöytä esiintyy hakusanana varsin usein. Pitänee siis  varmaan kertoa siitä tarkemmin :) Pöytähän näyttää tutulta mutta ei kuitenkaan ihan; se on Ikean koivuinen Norden, tuunattuna. 




Nordenista löytyy kaksi eri vaihtoehtoa: valkoinen (maalattua saarniviilua) ja massiivipuinen, lakattu koivu. Malliltaan pöytä on ihanan eleetön ja aikaa kestävä, iso koko ja jatkettavuus on tietysti plussaa – ilman jatkopalaakin pöydän ääreen mahtuu kolme tuolia rinnakkain. Värivaihtoehdot kuitenkin mietityttivät: en halunnut valkoista pöytää (koska meillä on valkoiset ruokapöydän tuolit, vaikka eipä se mikään syy kyllä ole), ja koivu ei mielestäni sopinut tammiseen lattiaan. Pöydän malli miellytti kuitenkin sen verran paljon, että uskottelin itselleni suitsait äkkiä hiovani pöydästä lakan pois ja käsitteleväni sen kätevästi uuden väriseksi. 

Eikä homma hankala ollutkaan, työläs kylläkin. Onneksi mulla oli sopiva tila missä askarrella; lähes tyhjä motivaatiokämppä hetkeä ennen muuttoa. Ja kuten arvaattekin, työläin osa oli saada pöydästä lakka pois. Aluksi kokeilin hioa käsin, eri vahvuisilla hiekkapapereilla. Pian kuitenkin vaihdoin hiomakoneeseen, kun meiltä sellainen löytyi. Käsin hommaan olisi varmasti mennyt vieläkin kauemmin, eikä se hirveän nopeaa sillä koneellakaan ollut.  




Kolmisen päivää kestäneen hionnan jälkeen (pari h/päivä -rytmillä) pääsin vihdoin pintakäsittelyvaiheeseen.. Googlailin eri käsittelyvaihtoehtoja ja pätevän K-raudan myyjän kanssa keskusteltuani päädyin Liberonin puuvahaan. Väriksi valitsin Salvian, joka on sävyltään ehkä lähimpänä harmahtavan vihreään taittavaa mutaa.

Nimestään huolimatta vaha on ihan juoksevaa petsityyppistä ainetta, jota levitetään pensselillä puun syiden suuntaisesti. Vaha kuivaa suht nopeasti, parissa tunnissa. Purkillinen riitti tämän kokoisessa pöydässä kertakäsittelyyn, tosin jalkoihin sain levitettyä toisenkin kerroksen. Yksikin levityskerta saa aikaan kauniin pinnan, mutta suunnitelmissani on uusia vielä käsittely ja saada väri näin hieman vielä tummemmaksi.




Laiskana Muuttokiireissä jätin käsittelemättä pöydän alla olevat luiskat, joilla pöytälevy pidennettäessä liukuu. Eihän niitä normaalisti näe, mutta vähän alaviistosta katsoessa käsittelemätön koivu (näitä ei oltu onneksi lakattu!) hiukan pistää silmään. Tokalla rundilla täytyy fiksata nämäkin.





Pöytää on nyt ahkerasti pyyhitty ja pesty reilut puolitoista vuotta. Vaha on kestänyt hienosti ja pöydän pinta näyttää edelleen hyvältä. Pikku tuunausprojekti siis onnistui ihan mainiosti. Helpommallakin tosin voisi päästä, ostamalla suoraan oikean värisen pöydän. :)


PS. Kuvat napattu Canonilta testattavaksi saadulla EOS 650D:llä ja 40mm:n objektiivilla; meni joulupukin listalle ihan samantien!



lauantai 5. lokakuuta 2013

Saniaisia maljakossa





Vaikka puiden lehdet alkavat jo olla ruskan kultaamia ja muut kasvit enemmän tai vähemmän ruskeahkoja, on luonnossa silti vielä jotain kirkkaan ja hehkuvan vihreää: saniaiset. 

Keräsin näitä ison kimpun koiran kanssa lenkkeillessä. Näyttävät ihanilta isossa valkoisessa Arabian maljakossa, vasten valkoista sohvaa ja seinäpintaa.





Kuulasta ja kirpeää viikonloppua!

tiistai 1. lokakuuta 2013

Liuskekiveä sisäänkäynnissä




Sisäänkäynnin terassi alkaa olla nyt lähes viimeistelty. Pari viikkoa sitten työstettiin valmiiksi alunperin pyöreistä pylväsharkoista muuratut anturat, joista nuo kapeammat teräspylväät lähtevät.




Helppo ja nopea ratkaisu olisi ollut rapata pyöreät pylväsanturat samalla tummanharmaalla kuin talon sokkeli. Jostain syystä se pyöreä muoto ei kuitenkaan miellyttänyt meitä (noh, minua), halusin myös anturoiden päällystysmateriaaliksi mieluummin kiveä. Mielessäni oli sellaiset 50-luvun talojen ihanat liuskekivisokkelit, samaa fiilistä halusin näihinkin.

Teräsvaari kutsuttiin hätiin: ukki nakutteli jokaisen anturan ympärille neliskanttiset muotit, jotka sitten valettiin. Valun kuivuttua lähdimme kiviostoksille. Ostimme tummanharmaata liuskekiveä (näihin kolmeen meni reilun neliön verran), jota sitten miehen kanssa pilkoimme ja ryhdyimme sovittelemaan paikoilleen.

Parin ensimmäisen palan saumaamisen jälkeen iski pieni paniikki. Tajusin samantien, että liuskekivi ehkä kuitenkin toimii paremmin isoilla pinnoilla kuin pienillä aloilla. Se haaveilemani 50-luvun fiilis oli todella kaukana - näin vain silmissäni cantinawestin ja jonkin saluunabaarin välimuotohirvityksen. Mies rauhoitteli, eikä tietenkään muu auttanut kuin jatkaa. Onneksi työn edistyessä saluunafiilis pikkuhiljaa hävisi ja nyt olen näihin jo ihan tyytyväinen. Mutta huh, koskakohan oppisin olemaan panikoitumatta keskeneräisistä töistä?! Onko siellä ketään muuta hätähousua, joka odottaa samantien valmista lopputulosta?




Vähän hienosäätöä vielä (olisinhan voinut muuten pesaista tuon laatoituksenkin ennen kuvien ottoa...) ja sitten tämäkin osa taloa alkaa olla kunnossa.

Reipasta alkuviikkoa!

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Syksyinen sunnuntai




Syksy alkaa hiipimään jo sisällekin. Aurinko paistoi tänään kauniisti, mutta sen valossa on - ollut jo pitkään - syksyinen kuulaus.




Takassa on ollut tuli jo parina iltana, välillä aamuisinkin. Olen viritellyt ympäriinsä pieniä lisävaloja ja kaivanut kaapeista tuikkukippoja.




Ostin Stockalta pienen syyskukkasysteeminkin. Sen piti mennä ulos, mutta jäikin hetkeksi olohuoneeseen.






Makuuhuoneessakin on tummempi, syksyinen tunnelma sunnuntaishoppailun tuloksena. Jännä miten paljon yhdet tyynyliinat muuttavat ilmettä...




Vanhempi tyttö ihmetteli tyynyliinojen ulkonäköä. Itsekään en ole ihan varma mitä ajattelen niistä. Nätit ne ovat, mutta eivät ihan mun tyyliset. Perus heräteostos siis.






Sunnuntai-illan päätteeksi saatiin vielä tunnin kestänyt sähkökatkos. Lapset kävivät kylvyssä kynttilänvalossa ja iltasatu luettiin taskulamppua pidellen. Pimeä tulee jo yllättävän aikaisin!




Meillä olikin tosi tunnelmallista. Tunnin kestänyt tv-breikki ei tehnyt ainakaan yhtään huonoa...




Kivaa iltaa sinnekin!


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Pihalla

Syyskuun puoliväli ja ilma on tällainen! Ihanaa, tykkään tykkään.



Pihatöiden suhteen kausi vain jatkuu ja jatkuu. Mikä hyvä onkin, koska hommia riittää. Jotkut osallistuvat töihin tarkkailemalla ja tarvittaessa ilmoittamalla heti pihaa lähestyvistä epäilyttävistä henkilöistä :) 

Eteläpuolen piha alkaa olla jo lähes kuosissaan - paitsi että keksin koko ajan siihenkin lisää toteutettavaa ja laitettavaa; alkavan puutarhuriuden merkkikö? Muut puolet pihasta ovat vielä suht. luonnontilaiset, samoin kiveykset pihateiden osalta ovat vielä laittamatta.




Pihassamme on pengerryksiä ja muurikivien rajaamia alueita monessa kohdassa. Ylemmässä kuvassa näkyy piha-aidan viereen jäävä vieraspaikka, joka on rajattu itse pihasta HB-Betonin isoilla mustilla (vaikka väri oikeasti onkin tummanharmaa) vallikivillä.

Kivien toinen puoli on röpelöinen, toinen sileä. Vallikivet on helppo vain asentaa paikoilleen, mitään valua ei välttämättä tarvita. Me katsotaan talven yli miten kivet asettuvat ja pysyvät paikoillaan, ja sitten tarvittaessa ensi keväänä valetaan.






Istutuksina tällä puolella ovat pihaa pihatiestä rajaavat idänvirpiangervot. Niiden vieressä kasvaa kirsikkapuu Fanal. Taaempana näkyy valkoisia syreenejä, metsävaahtera, pikkujasmikkeita ja syyshortensioita. Niiden takana on vielä kovin pieni pihajasmike. 

Jasmikkeen edestä löytyy rautatammi (kuvassa taaimpana), joka on alunperin matkannut meidän fafan taskussa Hollannista Suomeen. Maalla se on kasvanut tammenterhosta vajaat parimetriseksi ja nyt jatkaa kasvuaan meidän pihalla. Katsotaan mitä siitä tulee, vielä puu on kovin hentoinen. Rautatammen pitäisi olla ikivihreä puu, ja käsitykseni mukaan se on sama asia kuin misteli. Ehkä me joku joulu saadaan omasta puusta pieni mistelinoksa oven ylle kiinnitettäväksi...


Syyshortensia, takana pikkujasmikkeet

Pihajasmike



Pihajasmikkeen takaa alkaa parhaillaan työn alla oleva alue, johon olen jo istuttanut muutaman kääpiövuorimännyn ja laakakatajan. Näiden taakse nurkkaan tulee parissa tasossa oleva pengerrys, johon istutan ylimmäksi ainakin havuja ja mongolianvaahteran. Ja kivikkokasvejakin.




Nurmikon istutimme siemenestä ja pääosin se kasvaakin  hienosti. Koko pihan alueella tilanne ei ole kuitenkaan ihan sama, ylemmästä kuvasta se näkyy hyvin. 

Nurmikko kylvettiin kahdessa osassa, takana näkyvä alue ekaksi. Mutta tämä murheenkryynialuekin on tässä jo itänyt monta viikkoa eikä vain näytä kasvavan. Paikka on toki paahteinen ja nurtsi varmasti osittain kärsinyt kuivuudestakin, vaikka sitä kyllä kastellaan. Tai sitten multaa on tässä kohdassa liian vähän?

Täytyy seurata vielä hetki tilannetta ja jos kasvu ei ala tuosta parantua, on multaa varmaan lisättävä ja kylvettävä uudelleen.


Pihapolkuna Kekkilän Askelkivi-laattoja

Varsinaiset kukkapenkit ovat vielä kesken, niiden suunnittelun jätän talvipuhteiksi. Muurin reunassa olevalle kapealle alueelle olen kuitenkin jo istuttanut maanpeitekasveja, joiden on sitten tarkoitus jossain vaiheessa ryöpytä ihanasti muurin päälle. Ylimpänä valkoista sammalleimua, sen alla valkoista peittokurjenpolvea ja kartiovalkokuusen ympärillä kaukasian pitkäpalkoa, valkoista sekin. Ihan ylimpänä kuvassa on lumipalloheisi (ja tämän vierestä alkaa sitten se idänvirpiangervoaidanne).




Muutamia tenkkapoo-tilanteitakin on tullut jo eteen, kuten oudot, joka yö sinnikkäästi nousevat sienet syreenien vieressä (joku syksyjuttu toivottavasti?) ja tämä nurmikon osittainen kasvamattomuus. Ja tuon kartiovalkokuusen latvan neulaset näyttävät ihmeen kuivilta ja ruskeilta... Kastelenko liikaa vai liian vähän? Kaikkia vinkkejä otetaan ilolla vastaan!

Pihan laittaminen on kyllä ihanaa, en olisi aiemmin uskonut että tykkään tästä näin paljon. Ja kai sitä tehdessä oppii, hope so :)

Mahtia sunnuntaita!


perjantai 13. syyskuuta 2013

HABITARE-lippupakettien voittajat






Onneksi olkoon Sanna L, Nanne, Merja Oulusta, K askelmasta ja Minna Meidän Harmoniasta, voititte juuri kahden hlön lippupaketit Habitare-messuille! Meilaatteko mulle osoitteenne (villahedda(a)gmail.com), niin saan laitettua liput postiin viikonlopun aikana. 

Se on muuten perjantai, hiphip!




sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Valkoista ja harmaata




 Mitä, oliko niitä muitakin värejä?








Huili -torkkupeitto Anno/Kodin Ykkönen





Onhan niitä, pieniä pilkahduksia. Mustaa, pastelleja, puuta.  




Ja ulkona ihanin syyskuinen sunnuntai! Nautitaan auringosta.