sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Lipastoja ja hevosia

Miten ihmeessä muut sisustusbloggaajat tekevät sen? Löytävät kodistaan koko ajan uutta kiinnostavaa kuvattavaa ja kerrottavaa? Itse taidan olla niin kesäterässä (samoin koti) että mitään jutun juurta ei tunnu löytyvän. Toivottavasti elokuu tuo tullessaan parannuksen asiaan!

Itseasiassa olen kyllä tänä viikonloppuna tehnyt kotiin pari kivaa muutosta. Toinen on ollut prosessissa jo pitkään, toisen kehitin lennossa.

Eteisessä on nyt vihdoin lipasto, maalta tuotu vanha Hilja-tädin pikkupöytä. Olen kaivannut eteiseen jo pitkään jotain laskutilaa ja nyt ajattelin kokeilla tuota jo olemassa olevaa vaihtoehtoa.


Pyyhittyäni pöydästä pölyt ja asetettuani sen paikoilleen totesin, ettei se kuitenkaan taida olla paras vaihtoehto tuohon tilaan. Se on vähän liian syvä ja vähän liian matala. Vähän liian vanha ja liian puinen. Toisin sanoen haluaisin tuohon sittenkin valkoisen, modernin lipaston.



Kumman kannalla sinä olet?


Keksin sitten pöydälle paremman paikan: eskarilaisen huoneeseen kirjoituspöydän virkaa toimittamaan. Kunnes saan tytön huoneen järjestettyä uudelleen ja hankittua sen uuden eteisen lipaston, saa Hilja-tädin pöytä olla tuossa. Ihan kivahan se kuitenkin siinä on.


Se toinen tänään kekattu juttu on niinkin massiivinen kuin yhden vanhan kiinalaisen koristehepan siirto makuuhuoneesta porraskuilun ikkunalle. :) Hevosen olemme saaneet häälahjaksi yhdeksän vuotta sitten ja se on meille tosi rakas. Uudessa talossa sille ei ole kuitenkaan löytynyt paikkaa. Heppa on ollut nakattuna makuuhuoneen lipaston päälle ja piiloutunut sinne. Lisäksi makkarin vanha lipasto ja vanha hevonen olivat yhdessä liian ilmeinen yhdistelmä, tyyylsää.


Porraskuilu taas on ollut lähes unohdettu epätila, jota on mietitty toistaiseksi vain portaiden päällystyksen osalta. Hevosen laukattua ikkunalle tila kuitenkin muuttui paljon kiinnostavammaksi (ei siihen paljon tarvita) ja itse heppa sai arvoisensa tähystyspaikan. Valkoiset seinäpinnat sekä ikkunasta tuleva valo saavat terrakottahepan suorastaan säihkymään.


Nyt suljen koneen ja lähden viettämään sunnuntai-iltaa. Tehokasta alkavaa viikkoa ja tsempit kaikille töihin palaajille!

8 kommenttia:

  1. Mitäs, jos tuon pöydän maalaisi. Muutoin se on kyllä oikein kivan näköinen, tuo ihan lämpöä olemuksellaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin itsekin maalaamista. Pöydän jalat ovat kivan sävyiset mutta itse pöytälevy ei niinkään, se on sellaista perusmäntyä. Mutta mäntyhän on toisaalta taas tulossa.. :) No, saa nähdä. Väriä suurempi 'ongelma' on pöydän koko, se voisi olla paljon kapeampi. Ei työntyisi niin paljon eteen tuohon eteisen lattialle. Muutenhan se on tosi kiva ja tuo kyllä lämpöä juuri niin kuin sanoit. :)

      Poista
  2. Hei,

    Onnea kovasti tuo uuden Blogi- jutun johdosta:)!
    Täysin blogipimennossa 4 päivää;))
    T,Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Kati! <3 Missäs te olette mennä viuhtoneet? :)

      Poista
  3. Tilan kokoa ei oikein hahmota kuvasta mutta ehkä vähän kapeampi/ ei noin syvä voisi olla eteisiessä parempi. Muutenhan tuo pöytä on nätti kuin mikä! <3 <3 t. Celine

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta Celine, pöytä voisi olla syvyydeltään kapeampi, tila kun ei ole mikään supersuuri. Pöytä kyllä on ihan nätti, tykkään itsekin! :)

      Poista
  4. Minusta tuo pöytä on tosi nätti! En varmaan raaskisi maalata...

    Ja onnittelut blogimuutosta minunkin puolesta! Kuulostaa jännittävältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Suvi, blogimuutto on kyllä jännä asia! :)

      Ihan sama muuten; vaikka mietin pöydän maalaamista niin luulen kuitenkin että en raaskisi sitä tehdä. Pöytä kun on aina ollut tuollainen. Mutta pöytälevy on selvästi uusittu joskus myöhemmin, se on eri puuta, eikä niin nätin värinen kuin jalat. Ei kuitenkaan ihan häiritsevän paljon, joten sen kanssa pystyy kyllä elämään :)

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos!