torstai 23. kesäkuuta 2011

Kaunista valon juhlaa!

Mitäs me olemme tällä viikolla tehneetkään... Eristyksiä, niitähän me. Raksamiehet tekivät maanantaisen valun ja menivät sen jälkeen toiselle työmaalleen hommiin. Meille he saapuvat taas juhannuksen jälkeen. Talo ei siis ole sen enempää noussut, mutta paljon on tapahtunut kuitenkin. Isäntä, sekä molemmat reippaat isoisät ovat ahkeroineet toden teolla. Ulkopuolen eristeet ovat nyt valmiit ja monttu talon ympärillä odottaa täyttöä. On se aika huvittavaa; ensin selvitellään mihin ihmeeseen tontilta louhittu maa saadaan ja nyt sitä sitten tarvitaan takaisin. Mutta minkäs teet, pienellä tontilla ei sitä valtavaa louhemäärää pystynyt säilyttämään.

Juhannuksen pidämme taukoa raksajutuista ja lähdemme mökille nautiskelemaan. Toivottavasti ilmat suosivat edes jonkun verran. Mukaan on pakattu varmuuden vuoksi lämmintä untuvatakeista lähtien. Monena juhannusyönä ne eivät ole olleet yhtään liikaa.

Ihanaa juhannusta!


Sitten joskus, kun talo on valmis, haluaisin tällaisen mökin. Superihana, vai mitä? Kuva: Homepoint.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Tiistainamu

Löysin tämän superkauniin asunnon ihanasta Hemmahemma-blogista (kuvat: Bolaget). Tykkään niin asunnon boheemista fiiliksestä; kirjoja, lehtiä, tauluja suloisesti sekaisin. Mutta kuitenkin selkeää ja harmonista (esim. makuuhuone). Ei mitään turhaa. Asunto löytyy Malmöstä ja sen omistaa muuten Cardigansien Nina Persson. Parhaillaan se on myytävänä. Simply adore.









maanantai 20. kesäkuuta 2011

Poimintoja viime viikon töistä

 

Tässä vihdoin viime viikon kuulumisia työleiriltämme. Katuliidut mukaan, niin tekemistä riittää lapsillakin. Paperina toimii iso styroksilevy (välillä myös harkotkin). Eikä eväitä saa unohtaa missään nimessä.


Ikkunoiden ja ovien paikat siis näkyvät jo! Tänään maanantai-aamuna raksalla on valettu ensimmäisen kerran anturan laiton jälkeen. Nyt vain lisää harkkoja pinoon. Raksamiehemme ovat alkuviikon toisella työmaalla hommissa, mutta toivottavasti pian taas täällä meilläkin.


Sokkelin ulkopuolelle on laiteltu eristeitä. Styroksia ja jotain mustaa muovihommelia. Termit hiukan hakusessa :) Tässä onkin ollut isompi homma, loppuviikko sekä viikonloppu siihen meni.



Hurjan pitkälle eristeitä täytyy laittaa. Terassi loppuu noiden pilariharkkojen kohdalle, mutta styroksia pitää olla vielä metri niistä eteenpäin.


Sitten on peitelty, lapioitu sepeliä ja täryytelty. Sadekuuroja saatiin niskaan vähän väliä, mutta mitäs noista kesäsateista. Telineet ovat myös saapuneet. Saapa nähdä, milloin raksamiehet ehtivät saada ne pystytettyä.

Nyt läppäri pois käsistä ja ulos keinumaan. Päivärytmimme on muuttunut pikkuherran siirryttyä viikonlopun aikana nukkumaan vain yksiä päiväunia, joten mamma saa antaa vauhtia kolmelle muksulle. Iloista alkavaa viikkoa!

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Porrasinspiraatiota

Hassua miten silmä joskus valehtelee, kun ajatus jostain on tarpeeksi voimakas. Olen tuijottanut talomme pohjapiirustuksia viime elokuusta, mutta vasta muutama viikko sitten tajusin (mieheni sanottua sen ääneen, kun eri juttujen toimitusajoista tuli puhe) että meidän tulevat portaathan ovat ihan erilaiset, kuin olen koko ajan halunnut suunnitellut.

Kyllähän sen ihan selvästi näkee, kun vain katsoo.
Suunnitelmissani on aina ollut portaat, joiden askelmat ovat suorat, samanlevyiset kaikkialta ja tasanne suorakaiteen muotoinen. Ja nämä meille tulevat ovatkin kaikkea muuta. Porraskuilumme on sen levyinen, että siihen ei saa mahtumaan edellä mainitun kaltaisia portaita vaan portaiden mallin täytyy olla viuhkamainen. Tasanteen portaisiin halusimme ilman muuta, se kai tekee portaista hiukan turvallisemmatkin lapsia ajatellen.

Tilanteen valjettua olin aika järkyttynyt (voi minkälaiset asiat sitä voivatkaan ihmistä järkyttää :), ei mitään kolmionmuotoisia tasanteita minulle! Olen päässyt jo hiukan yli tästä muotoasiasta, kaikkea ei kai voi saada. Mutta tämä muutti myös suunnitelmat portaiden päällystysmateriaalista. Olin jo kallistumassa askelmien laatoittamiseen, mutta ei vain tunnu hyvältä alkaa pilkkomaan kaakeleita viuhkamaiseen muotoon. Puiset askelmat olisivat kivat (jos vain se 'puu' siinä päällä on tarpeeksi paksu, eikä mikään ohut viilumainen kappale), parketin sävyisenä tai valkoiseksi maalattuna. Tänään sain idean, jos portaat jättäisikin betonisiksi. Käsittelisi elementin vain jollain tavalla likaa hylkiväksi. Ehkä vähän hioisi askelmien reunoja, jos ovat kovin terävät. Miltäköhän se näyttäisi? Pidän paljon tuollaisesta rouheasta tyylistä (mietin jossain vaiheessa lattiankin olevan betonia) ja keittiön työtasoiksi tulee joka tapauksessa betonia. Mutta toimisiko betoni portaissa? Onhan kiviportaitakin, ihania, eivätkä ne niin liukkaita ole. Mitä mieltä te olette, onko kenelläkään kokemuksia?

Raksallakin homma etenee. Ikkunoiden ja ovien paikat näkyvät jo ja maanantaina taas valetaan. Laitan huomenna uusia kuvia työmaalta, fiilistelen nyt vielä näiden portaiden kanssa.

Kiveltä tai betonilta nämäkin näyttävät. Kuva: Sköna Hem.

Nämäkin viuhkottuvat, vaikka tasannetta (kolmion muotoista!!) ei näytä olevan. Kuva: Skönä Hem.
Oi, betonilattia. All time favorite. Kuva: Sköna Hem.

Ihanat. Myös kaide. Mitäköhän matskua ovat? Kuva: Skönä Hem.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Viime viikon satoa



Onpas meillä ollut blogin päivittämisen suhteen hiljaista. Mutta johtunee ehkä siitä, että muuten on tapahtunut sitäkin enemmän. Talo on nyt lattiakorkeudessa, valettu, täytetty murskeella, tärytetty, viistovalut tehty,  radon- ja anturan alitusputket asennettu, täytetty taas, tärytetty uudestaan ja laitettu bitumieristeet sokkeleihin. Rakennusmiehet ovat huhkineet päivisin ja talon isäntä iltaisin ja viikonloppuisin, ovatpa hommiin päässeet jo isoisätkin.

Eilen vietimme helteistä iltapäivää kuopan uumenissa. Mies ja ukki bitumihommissa, minä ja lapset keräilimme roskia ja söimme eväitä ("Meillähän on täällä ihan juhlat", totesi esikoinen, kun mukana oli limua jota emme yleensä juo). Pienin perheenjäsen osoitti hurjaa kiinnostusta harkkoja kohtaan ja rapsutteli niitä ahkerasti pikkuruisilla sormillaan. Raksamies kasvamassa...

Tällä viikolla nosturi saapuu taas paikalle nostamaan harkkolavoja talon sisäpuolelle ja harkkojen ladonta jatkuu, jne. Loppuviikosta myös talon ulkopuoli täytetään, joten lapsetkin pystyvät sitten olemaan tontilla paremmin. Nyt on täytynyt koko ajan varoa sokkelia kiertävää monttua, rautoja, ym. vaaroja joita rakennustyömailta löytyy. Ensi viikonloppuna tontille mahtuu jo ainakin hiekkalaatikko lapsille, ehkäpä liukumäkikin (kyllä, juuri sellaiset karmean väriset muovihärvelit). Viemme paikalle grillinkin, joten pian raksalla on vielä entistäkin hauskempaa.

Rouvakin pääsi hommiin, roskia keräämään.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Talo nousee

Pitemmittä puheitta: tältä näyttää työmaallamme juuri nyt. Talo on lattiakorkeudessa ja odottelee huomista valua. Keskiviikon/torstain aikana tehdään sisäpuolen täyttö. Hip hip, nyt mennään.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Ekat harkot paikoillaan

Hellepäivä tontilla. Tasapainoilua juuri valetun anturan päällä.

Tämä perhe on viettänyt koko viikonlopun ulkona nauttien kesästä (Hedda-hauva heitti talviturkkinsa, muut emme vielä uskaltaneet). Ja nyt sen kyllä huomaa; ulkoilun, illalliseksi nautitun ihanan risoton ja valkoviinilasillisen jälkeen loppuillan sohvaperunointi tuntuu loistavalta ajatukselta.

Tällä viikolla tontilla on tapahtunut paljon. Timpurit pääsivät hommiin ja aloittivat anturamuottien laittamisella. Perjantaiaamuna valettiin ja iltapäivällä tontille saapui ensimmäinen kuorma harkkoja. Viikonloppuna on ladottu ekat neljä harkkokerrosta ja alkuviikosta valetaan taas. Tässä tämä lyhykäisyydessään. Päivitän tarkemmin, kunhan olen toipunut tästä raitisilmamyrkytyksestä. :) Ihanaa alkavaa helleviikkoa kaikille, nautitaan lämmöstä!

Harkkorekka pääsi kuin pääsikin suht lähelle.

Tässä kuljetetaan harkkoja lava kerrallaan kulman takaa pääkallopaikalle.

Pihan vapaat kohdat alkavat täyttyä. Tämän jälkeen paikalle saapui nosturi, joka nosti osan lavoista anturan sisäpuolelle.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Antura valmistuu


Kävelimme äsken vauvan ja hauvan kanssa tontille moikkaamaan rakennusmiehiä. Saimme mahtavan ilman rakennusstarttiimme, toivottavasti keli jatkuisi samanlaisena. Pienin mies ei malta tällaisella helteellä nukkua pitkiä päiväunia, vaan auttaa äitiä bloggaamisessa. Yhteispelillä mennään, katsotaan paljon tulee kiroitusvirheitä :)

Anturamuotit ovat montussa jo paikoillaan ja talon koko alkaa hahmottua. Eikä se niin hirmuisen pieneltä näyttänyt, vaikka ensin niin ajattelin.

Viikonloppuna mies kävi naulaamassa työmaakyltin tontin kulmalle, että tavaratoimitukset löytävät oikeaan osoitteeseen. Kyltin saamisessa olikin muuten oma työnsä. Luulisi, että se olisi toimitettu meille heti kun harkkotoimittajan valitsimme. Innostukseksi ja henkeä nostattamaan (entisestään). Ei, sitä ei kuulunut missään vaiheessa, kunnes viime viikolla aloimme itse soittelemaan sen perään. Saimme sitten hakea kyltin Lujatalon pääpaikasta Keilaniemestä. Ja siellä sitten kukaan ei tuntunut tietävän mistä on kyse, mutta onneksi kyltti jostain (komeron pohjalta?) kuitenkin löytyi. Aika erikoista, luulisi että näkyvyyttä se on pienikin näkyvyys.

Olisikohan niin, että se on meilläkin kohta raksa, ei enää pelkkä tontti...