keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Seimi

Työpaikalleni oli eilen ilmestynyt Alessin hauska seimi itämaan tietäjineen kaikkineen. Katsokaa tuota Jeesus-lasta, mikä söpöliini :) Muille Alessin joulutavaroille en välttämättä lämpene, minulle tulee niistä hyvästä muotoilustaan huolimatta aika tavallisen joulukrääsänkoristeiden fiilis. Tämän seimen voisin kuitenkin hankkia (mieluummin valkoisena, kuten alimmassa Alessin sivuilta löydetyssä kuvassa), mutta mitenköhän kauan tämä säilyisi meidän huushollissa ehjänä? Voin vain kuvitella minkälaisiin ihaniin leikkeihin tämä meidän tytöt innostaisi.



5 kommenttia:

  1. Onpa iloista ja hyväntuulista porukkaa! Riemukasta vaihtelua yleensä niin vakavamielisille seimille.

    VastaaPoista
  2. Riitta, eikös olekin! Kerrassaan hulvattoman näköisiä tyyppejä :)

    VastaaPoista
  3. Hauska, iloinen ja pirteä! Mutta tosiaan, jos nuo ovat posliinia, niin kauanhan kestävät lasten käsittelyä.
    Mä perin mummoltani aikoinaan 1950-luvun seimen hahmoineen, ja osalta enkeleistä puuttuu nyt mm. siipiä. Turhan innokkaita olivat pienet kädet aikanaan... No, ensi jouluna Piksu varmaan syö koko porukan :)

    VastaaPoista
  4. Moi Laura! :D

    Jenny, niinpä. Posliinia ne ovat ja eivät varmaan ihan kovin kauaa säilyisi lapsiperheessä ehjinä. Ja säälihän se olisi piilottaa näitä jonnekin tosi korkealle, etteivät lapset vaan pääsisi käsiksi. Sun vintage-seimi kuulostaa aivan ihanalle. Varjele sitä pikku Piksulta! :) Meillä ei ollut seimeä kun olin pieni, ja nyt olen ihan hullaantunut ajatukseen että sellainen olisi saatava. Uusikin kelpaisi paremman puutteessa, kun ei tuollaista mummon vanhaa ole.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos!