sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Puita halailemassa

Huomenna ne lähtevät, puut nimittäin. On sitä odotettukin. Kävin eilen tontilla niitä ikuistamassa; hienoja, vanhoja, paljon nähneitä puuvanhuksia. Uljaita mäntyjä, lempeän näköisiä koivuja, ränsistyneitä omenapuita. Valitettavasti melkein kaikki joudutaan kaatamaan, tonttimme on sen verran pieni (600 m2), että rakennuskoneisto ei sinne muuten mahdu. Muutamia puita tontille onneksi jää, vanha kaunis tuomi (joka viime kesänä kukki niin ihanasti) ja vanha omenapuu (joka viime syksynä teki muutaman muhkuraisen omenan). Ja sitten istutetaan lisää, kunhan talo on pystyssä ja pihatöihin päästään. Vaahteroita, kastanjoita, kirsikkapuita, omenapuulle kaveri...

Plänttimme on osa vanhan huvilan maita, josta on myöhemmin lohkottu kymmenen tonttia. Meidän tontin paikkeilla on kuulemma joskus ollut tenniskenttä (ajatelkaa, kun neitoset ovat siellä 20-luvulla hamosissaan lyöneet palloa), minkä takia kaadettavia puita ei kovin paljon ole. Naapuri kertoi, että vielä kymmenisen vuotta sitten tontilla olleessa vanhassa mökissä (jo tyhjillään olevassa) oli majaillut jos jonkinlaista porukkaa, sitten omistaja oli kyllästynyt näihin ja purkanut tönön. Itse iso huvila oli ilmeisesti purettu jo aiemmin. Sääli. Olisi tosi kiinnostavaa tietää tontin historiasta enemmänkin, täytynee etsiä joku alkuasukas jota tentata.

Tältä tontilla näyttää nyt. Huomenaamulla tulevat metsurit ja tontin historiassa alkaa uusi luku.

Näkymä tulevasta olohuoneesta, länteen.

Näkymä olohuoneesta pohjoiseen, merelle.

Puuvanhukset.
Muistoja menneestä.


Omenapuu ja naapurustosta kantautunutta rakennusjätettä. Tontin raja (länsireuna) merkitty huomionauhalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos!